keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Virkamiesslangista kansankielelle



Tässä postauksessa ei ole varsinaista asia-asiaa. Kunhan höpöttelen.

Olen hyvin jalat maassa- tyyppi ja vaikka nautinkin kauniista ja virheettömästä kielestä, puhekieleni on paitsi murretta (uuskaupunklainen puhu lyhyest, jättä viimäse kirjame pois) myös nopeatempoista, mutta kuitenkin yksinkertaista. Toki joskus jotain juuri oppimaani sivistyssanaa saatan harjoitella käyttämään, mutta en pyri puhumaan yhtään sen hienommasti kuin mitä muutenkin olen.

Kuulovammaisten perheessä olen oppinut artikuloimaan selkeästi ja itsekin hiukan huonokuuloisena kaipaan nähdä puhujan kasvot, jotta kuulen paremmin.

Mutta ei minun tästä pitänyt kirjoittaa. Vaan siitä, miten virkamiesten kieli poikkeaa tavallisesta.
Tässä yhteydessä voin mainita, että meidän perheessä on kaksi verottajaa, minun, entisen lisäksi. Tarkistutan jokaikisen verotustekstin miehelläni, varmistaakseni asioiden oikeaoppisuuden.

Mutta kun hän lähettää minulle jonkun tekstin, joudun sitä retusoimaan. Ei siksi, ettei asia olisi oikein, tottakai on - mutta se kieli...! Voin tasan kuvitella minkälaisia verotuspäätöksiä tämä osaa vääntää pykälistä ja perusteluista. Mutta kun minä tähän blogiin kirjoitan, haluan, että teksti on yksinkertaista - vailla virkamiesslangia tai vaikeasti ymmärrettäviä sanoja.

Muistiinpanot, Paperi, Paperi Vyyhti

Vaikka kuinka olisi hyvä tavoite, aina ei onnistu - ei edes joka kerta! (En nyt millään muista mikä tv-hahmo se oli kun noin sanoi) Sain tästä muistutuksen, kun käytin sanaa "liikevaihto" selittämättä, mikä se on. Saatte siis huomauttaa joka kerta, jos tekstini ei ole ymmärrettävää.

Jos verotusasiantuntija kirjoittaa ohjetta, siinä on heti sellainen hmmm....."vaativa" ote. Tiukkaa tekstiä: Pitää. On velvollisuus. Lain mukaan täytyy. Ei saa.

Tiedättehän, asian voi sanoa monella tapaa, vaikka ajatus on sama.

Mervi

2 kommenttia: