perjantai 26. kesäkuuta 2015

Milloin tarvitsen y-tunnuksen?




Vuonna 2001 aiemmin käytössä ollut ly-tunnus poistui käytöstä ja tilalle tuli y-tunnus. Se on ikäänkuin yrityksen "henkilötunnus".  Tunnukset voi kuka tahansa nähdä julkisesta yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (YTJ) joka on sekä verohallinnon että patentti- ja rekisterihallituksen yhteinen järjestelmä. Tässä linkki hakupalveluun. Sivuilta saat myös lisätietoja asiasta.

Aiemmin kirjoitin, että käsitöitään voi myydä ilman y-tunnusta. Mutta milloin y-tunnus sitten tarvitaan?

- Jokainen tosissaan yrittäjäksi ryhtyvä varmasti haluaa yrittäjä-statuksen ja hankkii y-tunnuksen. Lähinnä satunnaisesti palkka- ja eläketulon lisäksi ansioita hankkivat toimivat ilman sitä.

- Y-tunnus on välttämätön ainakin siinä vaiheessa, kun yrittäjä on arvonlisäverovelvollinen. Tämä siis viimeistään silloin, kun liikevaihto ylittää 8500 euroa vuodessa, mutta jo aiemminkin, jos yrittäjä hakeutuu arvonlisäverovelvolliseksi.

- Jos yrittäjällä on kiinteä toimipaikka, hänen on ilmoitettava yrityksensä kaupparekisteriin ja silloin hänelle määrätään y-tunnus.

- Kun yrittäjä hakeutuu ennakkoperintärekisteriin, hänelle annetaan y-tunnus. Mikä on ennakkoperintärekisteri ja mihin sitä tarvitaan - siitä myöhemmin.

- Monissa käytännön toimissa tarvitaan y-tunnusta. Esim. kun ostat tukkuliikkeestä, se saattaa edellyttää y-tunnusta.

Vaihde, Pyydykset, Funktio, Zsammenspiel
Voiko y-tunnuksesta olla jotain haittaa? Pelkkää y-tunnusta sinulle ei annetakaan, vaan se liittyy aina em. rekistereihin. Y-tunnus sinällään ei hankaloita elämääsi tai evää sinulta mitään. Lähinnä mieleen tulee työttömyyspäiväraha. Sen saamisessa esim. ennakkoperintärekisteriin kuuluminen saattaa aiheuttaa hankaluutta. Mutta sehän taas ei ole verotusasia, enkä tiedä siitä muuta kuin mitä Kelan sinänsä laajasta ohjeesta selviää.

Se, että yrittäjällä - tai käsityöharrastajalla - on y-tunnus, ei ole mikään tae siitä, että hän maksaa veronsa. Tai siitä, että hän ilmoittaa tulonsa verottajalle. Tai edes siitä, että yrityksellä on toimintaa. Nimittäin kerran annettu y-tunnus säilyy loppuelämän.

Mervi



maanantai 22. kesäkuuta 2015

Harrastaja ja yrittäjä samanveroisia?

Aiemmassa kirjoituksessani kerroin, että et tarvitse firmaa tai edes y-tunnusta saadaksesi myydä käsitöitäsi. Tästä asiasta tuli myös lukijalta kommentti. Nyt sekin tuli oikein käytännössä varmistettua. Lähetin sähköpostia Suomen Kädentaidot- messujen asiakaspalveluun.

Sain paluupostissa vastauksen. Noilla suurilla käsityömessuilla voi myydä joko yrittäjänä tai yksityishenkilönä. Eli ei siellä ainakaan vaadita y-tunnusta.

Olisi hauska kuulla - tai siis lukea - suhtaudutko erilailla myyjään, jolla on iso yritys takana, tai pienyrittäjään tai tavalliseen "sukankutojamummoon".

Mervi

Millainen yrittäjä?

Samalla lailla kuin pankit ja monet muutkin instanssit, myös verottaja jakaa verovelvolliset HENKILÖASIAKKAISIIN ja YRITYSASIAKKAISIIN.

Henkilöasiakkaita ovat palkansaajat, eläkeläiset, työttömät jne...

Yritysasiakkaista käytetään myös nimitystä ELINKEINONHARJOITTAJAT
Elinkeinonharjoittajat eli yrittäjät voidaan jakaa kahteen ryhmään:
- ammatinharjoittajat
- liikkeenharjoittajat

Ammatinharjoittaja myy palvelujaan. Hänen toimintansa perustuu ammattitaitoonsa, eikä hän myy kuin vain vähäisessä määrin palveluihin liittyviä tuotteita. Ammatinharjoittajia ovat esim. muurari, parturi, suutari, automekaanikko jne...

Liikkeenharjoittaja myy tuotteita, ja hänellä on usein erillinen liiketila.
Minä olen liikkeenharjoittaja. Valmistan käsityötuotteita, joita myyn omassa putiikissani. Mutta vaikka minulla ei olisi liiketilaa, olen liikkeenharjoittaja, jos kuitenkin myyn tuotteita. Markkinoita kiertävä käsitöitään myyvä yrittäjä on liikkeenharjoittaja.

Tämä jako ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen, mutta ei hätää... verotuksen kannalta ei ole kovin merkittävää, kutsuuko itseään ammatin- vai liikkeenharjoittajaksi. Tämä jako on kuitenkin pohjana seuraavaksi tarkastelemillemme asioille.

Lähdemme liikkeelle näistä yksityisyrittäjän toimintatavoista ja unohdamme tässä vaiheessa yhtiömuotoiset yrittäjät, osakeyhtiöt, kommandiittiyhtiöt, avoimet yhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset jne..

Solmia, Veneet, Kuuma, Muoto, Rauta
Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta kertaus on opintojen äiti


Ja vielä kertauksena. Vaikka et olisi yrittäjä, mutta myyt käsitöitäsi, olet niiden tulosta verovelvollinen. Kuten huomaat, että toistan tätä tosiasiaa (varmaan kyllästymiseen asti) koska se jos mikä aiheuttaa epätietoisuutta ja väärää informaatiota.

Mervi

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Käsityötuotteiden myymisestä

Kovin moni haluaisi saada käsitöitänsä myydyksi. Nykyään mahdollisuuksia onkin paljon. Ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään, senkun ottaa kuvat tuotteistaan ja laittaa nettiin myyntiin. Ei tarvitse irtisanoutua työpaikastaan alkaakseen yrittäjäksi, kun voi ensin "testata" tuotteittensa menekkiä.

Kuka saa myydä käsitöitä?

Kuka vaan.

Ei sinulla tarvitse olla firmaa, ei edes y-tunnusta tai toiminimeä myydäksesi käsitöitä harrastusmielessä. On aivan toinen asia, jos alat "kunnolla" tehdä bisnestä ja tarkoituksesi on elättää itsesi käsitöitä tekemällä. Siihen tulemme myöhemmin.

Voit mennä torille, myyjäisiin tai vaikka maantien levähdyspaikalle pystyttäisit kojun. Voit perustaa oman facebook-sivun myyntiä varten. Tai blogin, jossa esittelet käsitöitäsi. Tai verkkokaupan. Tai myydä yhteisellä myyntisivustolla toisten käsityöharrastajien kanssa. Koska tämän blogin päätarkoitus on keskittyä verotusasioihin, en ota kantaa erilaisiin myyntipaikkoihin. Jokainen etsiköön itselleen sopivimman, oli se sitten netin etsy tai kadunkulma.

Lisäys 22.6.2015: Lähetin sähköpostia Suomen Kädentaidot -messuille ja kysyin, edellytetäänkö heidän myyjiltään y-tunnusta. Sain vastaukseksi (mikä kyllä ilmenee ilmoittautumislomakkeestakin) että ei edellytetä. Näille isoille messuille saa siis mennä myymään harrastajakäsityöläinenkin, vaikka ei olisi y-tunnusta. 

Muutama sananen kuitenkin kirpputorista. Kirpputori on käytettyjen tavaroiden myyntipaikka. Kirpputori ei ole uusien käsitöiden myyntiin tarkoitettu. Mikään laki sitä ei kiellä, mutta sydämestäni toivoisin, että jokainen käsityöläinen arvostaisi omia tuotoksiaan sen verran, ettei alentuisi niitä käytetyn tavaran joukossa myymään.

Varsinainen kirpputorimyynti on verovapaata. Tavanomaista käytettyä kodin irtaimistoa voi myydä verovapaasti, kunhan sen voitto jää alle 5000 euroa vuodessa. Harvoinpa käytetystä tavarasta voittoa kertyy. Sensijaan, jos kirpputorilla myy uutta tavaraa, sen myyminen on verotettavaa. Sekin on verotettavaa elinkeinotoimintaa, jos ostaa käytettyä tavaraa toiselta kirpputorilta myydäkseen toisella. Ja vielä kertauksena: Käsitöiden myynti on verotettavaa tuloa myyntipaikkaan katsomatta, myös kirpputorilla myyminen.

Sitten seuraa pelkästään mielipideasioita. Minun ja monen muun yrittäjän:
Älä lahjoita käsitöitäsi myymällä niitä materiaalikustannusten hinnalla.
       - Mikä sen ihanampi lahja on kuin jotain itsetehtyä. Itsetehty kortti, villasukat, kukkopilli jne..    Oikeasti.

Mutta jos myyt, myy kunnon hinnalla. Vaikka tekisit sitä vapaa-ajan täytteeksi.

Olen verrannut sukanmyymistä lankojen hinnalla ilmaisen työn tekemiseen. Miksi et lähtisi pesemään toisen ikkunoita, jos kerran ylimääräistä vapaa-aikaa on? Kuinka moni vanhus olisi mielissään, jos vain istuisit ja juttelisit. Tai lahjoittaisit ne kutomasi sukat vanhainkotiin, esimerkiksi.

Kun myyt sukkia lankojen hinnalla, teet hallaa niille yrittäjille, jotka yrittävät saada elantonsa käsitöitä tekemällä. Moni sanoo, ettei se ole keneltäkään pois, jos minä.... mutta kun se on! Iso laiva tavitsee aikaa ja tilaa kääntyäkseen. Oma ajatukseni on, että käsitöiden arvostuksen nostaminen vaatii aikaa ja vaivaa, mutta se tapahtuu, jos vedämme yhtä köyttä. 

Tästä aiheesta hyvä kirjoitus täällä:

http://susannantyohuone.blogspot.fi/2013/07/ammattimaista-harrastamista.html

Jokohan tämä käsitöitten myyntipuoli tuli käsiteltyä? Menemme aiheessa eteenpäin.... pysythän mukana matkassa!

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Harrastus vai elinkeino?


Käsitöitten tekeminen on ihana harrastus. 
Se on myös erittäin suositeltava harrastus. 
Tämän tästä saamme lukea tutkimuksia, jotka nyökyttelevät "Kyllä, kyllä, käsitöiden tekemisestä on hyötyä!"
Tämän Helsingin Sanomien artikkelin olen kopioinut putiikkini seinälle. 
Sen otsikko KÄSITÖIDEN TEKEMINEN KANNATTAA - on monimielinen ja siihen voi suhtautua kriittisesti. Moni voi olla myös erimieltä.


Kannattaa ja ei kannata.

Kannattaa sanalla on useampi merkitys. Wikisanakirjan mukaan näin:
  1. olla järkevää tehdä, maksaa vaiva
    Sinun kannattaa mennä ulos.
  2. olla jonkin asian puolesta
    Kannatan ajatusta.
  3. tukea rakenteena
    Pilari kannattaa siltaa.
  4. olla taloudellisesti tuottavaa
    Liike kannattaa.

Monen mielestä käsitöitten tekeminen on rentouttavaa, joku toinen taas saa siitä päänsäryn - vaikkapa kantapään neulomisesta, kun se ei onnistu. Rentouttavaa ja rentouttavaa, aika usein tulee kyllä hierojaa ikävä, kun lihakset on kaikkea muuta kuin rentoutuneet.

MIKSI MINUSTA TULI KÄSITYÖLÄINEN?
Minusta ei ikimaailmassa pitänyt tulla yrittäjää. Ensinnäkin olen erittäin turvallisuushakuinen. Mikään - ei mikään - extreme kiinnosta. Valitsen mieluummin säännöllisen palkkatulon, kuin epävarman, vaikkakin mahdollisesti paremman, yritystulon. Toisekseen en ole myyntihenkinen. Ei, ei ja ei! Muistan kauhulla kun nuoruudessani jouduin myymään 4H-arpoja ovelta ovelle - hyvä etten pyörtynyt. Jostain kumman syystä taas mansikoitten myynti torilla oli kivaa, mutta ehdottomasti vain vieraalla paikkakunnalla....

Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle verotoimistosta vain nelikymppisenä ja ihan yllättäen, halusin ensin kokeilla opettajan hommaa sijaisena. Muutama kerta riitti osoittamaan, että olin lähtenyt oikealle tielle, kun aikoinaan hylkäsin sen uran.

Aikani kuluksi olen aina tehnyt käsitöitä. Ihan kouluajoista lähtien olen virkannut pöytäliinoja. Ensimmäiset sukat neuloin sulhaselleni hiihtolomalla ja ihmettelin, kun vanhemmat eivät sen tärkeyttä ymmärtäneet, vaan komensivat siivoamaan. Ja isä opetti, että pyhänä ei virkata, se on syntiä.

Vaatteitakin ompelin jo koululaisena. Silloin vielä itse tekemällä sai halvemmalla kuin kaupasta ostaen. Pikkuveljelleni ompelin paidan ja housut. Ehkä kaikkein eniten ikinä olen ollut tyytyväinen ulkonäkööni, kun teini-ikäisenä olin ommellut mustavalkoisen paitapuserotunikan ja mustat suorat housut. Siihen vielä mustat balleriinat ja olin niin hieno että!

Eläkkeelle jouduttuani aloin aikani kuluksi sisustamaan huushollia ja etsin koria, mihin voisi säilöä pikkutavaraa. Jostain kummasta keksin virkata sellaisen matonkuteesta. Oli vuosi 2007 ja sellaiset olivat ihan uusi keksintö, netissäkään ollut yhtään kuvaa tai ohjetta.


Menimme tyttäreni kanssa Turkuun markkinoille virkkaamiani koreja myymään. Siitä alkoi käsityöyrittäjän urani. Ensin myin torilla, sitten vein tuotteeni käsityöläisten osuuskuntatyyppiseen myymälään myyntitilille ja aivan impulsiivisesti avasin naapurin rouvan kanssa putiikin vuonna 2008. Ei meillä kummallakaan ollut mitään koulutusta, eikä edes selvää käsitystä, miten hoitaisimme kaiken hallinnollisen homman. Myöhemmin jatkoin putiikin pitämistä yksin.

Minä olen siis päätynyt yrittäjäksi sattumalta.

Myyntityöhön ryhdyin, kun käsintehtyjä tuotteita alkoi olla yli oman tarpeen.

En tiedä, onko tuo yleisempi syy kuin se, että  tulee tarve saada lisätuloja.

Yllätys, yllätys, joillakin on ylimääräistä vapaa-aikaa.

Sitten on ihmisiä, jotka kertakaikkiaan ovat syntyjään yrittäjiä. Tai sopeutumattomia toimimaan toisen alaisena.

Yrittäjyys on myös ammatinvalinta. Tähän saattaa ohjata myös palkkatyön loppuminen. Itsensä työllistäminen saattaa tuntua houkuttelevalta tai se voi olla myös ainut vaihtoehto tehdä haluamaansa työtä.

Niintainäin. Olitpa vapaa-ajan harrastaja tai tosissaan yrittäjä, kummassakin tapauksessa käsitöistä saamasi tulot ovat verotettavaa tuloa ja ne kuuluu ilmoittaa verottajalle. Miten, sitä käsittelemme vielä tarkemmin myöhemmin. Heti alkuun lisään huomautuksen, että ei ole olemassa mitään alarajaa, minkä alle jäävät tulot olisivat verosta vapaat tai että niitä ei tarvitsisi ilmoittaa.

Olen eilen mainostanut tätä blogiani facebookin erilaisissa käsityöryhmissä ja sieltä on tullut huisin paljon lukijoita - tervetuloa sinäkin! Luulenpa, että tällä hetkellä suurin osa lukijoistani on harrastajakäsityöläisiä. Ehkä kuitenkin mietit yrittäjäksi ryhtymistä?

Olisi kiva lukea kommenttisi. Haluaisin myös tietää, onko joukossa yhtään miestä.


Mervi









Pieni huomautus

Kirjoittaessani seuraavaa aihetta, tuli yht'äkkiä mieleeni asia, joka on heti alkuun mainittava.

Minä olen ENTINEN verottaja. Enää en ole. Minä en ole verottajan asialla. En siis ole siinä mielessä kiinnostunut sinun tuloistasi. Olen sinun puolellasi.

Toivon, että tämä palsta voisi olla avoin, jossa kuka tahansa uskaltaa kysyä mitä tahansa verotukseen liittyvää. Näin alkuvaiheessa toki toivon, että kysymykset liittyisivät kyseiseen postaukseen. Koko ajan menemme "syvemmälle" aiheeseen, joten ehkä sinun mahdollisesti hankala kysymyksesi saa jossain vaiheessa vastauksensa.

Voitaisiin vaikka leikkiä niin, että kysymykset eivät välttämättä liity juuri kysyjän tapaukseen. Saa kysyä "jonkun toisen puolesta". Saa kysyä anonyyminä. Ja voi lähettää sähköpostia.
Nainen, Tyttö, Ihmiset

Toisaalta on kylläkin niin, että verotuskysymykset jos mitkä tuottavat paljon väärinkäsityksiä. Oikean vastauksen saaminen edellyttää oikeaa tilannekartoitusta.



Mervi


torstai 18. kesäkuuta 2015

Mistä tieto verottajalle?


Tähän mennessä olemme "oppineet" sen, että yleensä ottaen kaikki tulot kiinnostavat verottajaa.Tässä alkuvaiheessa keskitymme vain ansiotuloihin ja jätämme pääomatulot kokonaan huomiotta. Lainlaatija (eli ne kansan yhdessä valitsemat edustajat) on halunnut tehdä lähes kaikesta tulosta myös verotettavaa. Rahaa tarvitaan yhteiskunnan pyörittämiseen!

Jotta voisi veron määrätä, täytyy verottajan tietää, mitä kansa tienaa. Miten se saa tiedon?

Euroa, Rahaa, Maksaa, KäteiselläKun palkansaaja saa palkkansa, työnantaja pidättää siitä veron ja vähän muitakin maksuja. Säännöllisin väliajoin työnantaja ilmoittaa maksamansa palkat verottajalle. Tämä tapahtuu tietysti jokaisen työntekijän osalta erikseen. Yleensä. Näin tekevät tunnolliset, kunnolliset ja lainkuuliaiset työnantajat. Nämä samaiset työnantajat ilmoittavat maksamansa palkat myös eläkelaitoksille, jotka sitten aikanaan osaavat laskea työntekijän ansaitseman eläkkeen.

Valitettavasti on olemassa myös työnantajia, jotka eivät näitä ilmoituksia tee. Pimeää palkkaa saavan kannattaisi kyllä hetken miettiä asiaa siltä kantilta, että eläkkeet jää sillä konstin saamatta.

Nukke, Mummo, Lasten Lelut, Puu, Leikkiä




Kela ilmoittaa maksamansa etuudet suoraan verottajalle. Samoin eläkelaitokset.






Sen sijaan, jos tienaat myymällä käsitöitäsi vaikkapa torilla, verottaja ei puuhistasi mitään tiedä. Haluasi tietää. Jotta voisi verottaa. Ainoa keino on siis se, että itse ilmoitat myyntitulosi verotoimistoon. Tai sitten voi käydä kyllä niinkin, että naapuri, kateellinen kollega tai muuten vain sinun asioistasi kiinnostunut kansalainen ilmiantaa sinut ja tienestesi. Nykyään se on helppoa. Netissä on lomake, jolla ilmiannon voi hoitaa. Täällä on asioita, joista ilmiantoja on tehty erään lehden mukaan.

Ennenvanhaan veroilmoitukselle piti merkata kaikki tulot itse. Nykyään ne siirtyvät suurimmaksi osaksi automaattisesti em. maksajilta. Verovelvollinen saa esitäytetyn veroilmoituksen tarkistettavaksi ja mahdollisesti täydennettäväksi. Ilmoitus tulee todellakin tarkistaa! Jos kaikki palkkatulot eivät siellä näy, kannattaa ihmetellä työnantajan kirjanpitoa. Veroilmoitukselle tehdään korjaukset ja lisäykset ja se palautetaan määräaikaan mennessä verotoimistoon.

Mervi

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Miten erilaisia tuloja verotetaan?

Suomessa on käytössä progressiivinen verotus. Se tarkoittaa sitä, että vero on sitä suurempi, mitä suuremmat on tulot. (Tarkasti ilmaistuna valtionvero on progressiivinen) Naapurimaassamme Virossa on käytössä tasavero, mikä tarkoittaa, että kaikki maksavat 20% veroa tuloistaan, oli ne sitten 10000 tai 100000 vuodessa. Mutta meillä Suomessa pienituloisen veroprosentti on pienempi kuin isompituloisen, joka siis maksaa SUHTEESSA enemmän veroja.

Mutta jos tarkastellaan saman ihmisen erilaisia tuloja, niin erilaisia ansiotuloja verotetaan samalla lailla. Voisi siis kuvata asiaa proosallisesti näin:

Sanko 1   sisältää henkilön palkkatulot
Sanko 2   sisältää saman ihmisen työttömyyskorvaukset tai eläketulot
Sanko 3   pitää sisällään pienet sivutulot, kokouspalkkiot ym.
Sangon 4 pohjalla on käsitöiden myynnistä saatuja euroja

Kun verotusta aletaan laskea, kaikki nuo sangot kaadetaan samaan kasaan ja taulukosta katsotaan, miten paljon tälle verovelvolliselle laitetaan veroa. Noooh, ei se tietenkään noin yksinkertaista ole, sillä erilaisista tuloista saa erilaisia vähennyksiä jne. Tämä esimerkki poistanee sen harhaluulon,  ettei sivutuloja kannata tehdä, koska niitä verotetaan ankarammin, kun puolet menee veroihin.

Miksi sivutulojen veroprosentti sitten on korkeampi (se lähes 50%) siihen palaamme myöhemmin.

Säästöpossu, Säästöt, Kolikot, Kassa

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Pitääkö käsitöistä maksaa veroa?

Mistä tuloista pitää maksaa veroa?

Ihan ensimmäinen lähtökohta verotuksessa on tämä:

KAIKKI TULO on verotettavaa, ellei sitä ole laissa erikseen määrätty verovapaaksi. On siis helpompi luetella ne tulot, mistä veroa ei mene. Tämä luettelo on esimerkinomainen, ei siis tyhjentävä:

- Marjojen, sienien ja käpyjen kerääminen metsästä ja niiden myynti sellaisenaan. Jos näitä jatkojalostaa esim. tekee käpytaulun tai mustikkamehua, sen myyminen onkin jo veronalaista.
- Joitain sosiaalietuuksia on määrätty verottomaksi, esim. lapsilisä, vammaisraha. Sen sijaan  työttömyyspäiväraha, opintotuki jne. ovat veronalaista.

Muutama vuosi sitten keskustelua herätti pullojen keräämisen veronalaisuus. Ihan totta, pullojen keräämisellä saadut tulot ovat myös veronalaista. Ne siis kuuluu ilmoittaa veroilmoituksella ja verotetaan siellä muiden tulojen kanssa. Tämä ei tarkoita, että lakia olisi kiristetty, nyt vaan nostettiin asia esille. Kaikki tulo on verotettavaa, kun sitä ei ole verovapaaksi määrätty. Pienikin tulo.

Myös sukankutomisesta saatu tulo on verotettavaa tuloa. Tai jos veistää pajupillin, myy sen ja saa voittoa, on se veronalaista tuloa.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kiinnostaako verotus?

Olen käsityöläinen. Olen myös entinen verottaja. Olen yrittäjä, mutta myös eläkeläinen. Tai toisinpäin. Jäin työkyvyttömyyseläkkeelle verotoimistosta. Muutaman vuoden olin kotona toimettomana ja sitten perustin yrityksen saadakseni myytyä käsitöitäni.


Jo kuusi vuotta olen pitänyt blogia nimeltään Pellavasydän. Kaikista yli tuhannesta kirjoituksesta kaikkein suosituin on ollut tämä: Pitääkö käsitöistä maksaa veroa? Se on kirvoittanut monen monta kommenttia, kysymystä ja myös henkilökohtaisia sähköpostiviestejä. Olen yrittänyt vastata kaikkiin.

Verotusasiat ovat monen mielestä hankalia ja usein myös vastenmielisiä. Netin erilaisilla käsityöfoorumeilla olen törmännyt todella hullunkurisiin käsityksiin ja tiedon nimellä kulkeviin mutu-versioihin. Haluan omalta osaltani helpottaa käsityöläisten ongelmia aukaisemalla verotussolmuja. Tavoitteeni on selvittää verotusta kansantajuisesti ja helposti ymmärrettävästi.

Onnistunkohan tässä?

Ajatukseni on aloittaa ihan perusasioista. Miten verotus tapahtuu, mikä on ennakonpidätysprosentti, entä ennakkovero, mikä on arvonlisävero jne...

Jos verotusasiat sinua kiinnostaa - tai vaikkei kiinnostaisikaan, mutta on pakko tietää - liity lukijaksi ja pysy kuulolla!



 Mervi